giovedì 30 agosto 2007

Turku, Finland


Joo, myönnän, hetki on kulunu edellisestä kommentista. Mutta nyt oon kuitenkin turvallisesti kotona, tai uudessa kotona.

Suomesta: täällä on KYLMÄ. Tällanen plus kymmenen asteen sadesää on yhtä kuin Rooman talvi! Musta on epäreilua joutua pitämään hanskoja elokuussa, täähän on olevinaan vielä kesää. Italialaiset pukis toppatakkia päälle tällä säällä.

Täällä on myös tosi vähän ihmisiä, ja erityisesti autoja. Tuntuu maailman turhimmalta seistä odottamassa valon vaihtumista vihreäksi, kun koko näkökentässä ei ole yhtään liikkuvaa autoa. Ja niiden vähien ihmisten tyyli on ihan eri kuin välimereläisten. Tuntuu, että Suomi seuraa kuitenkin ensin Tukholmaa ja sen jälkeen muuta maailmaa; täällä harrastetaan H&M:ää, Lacostea ja Longchampia kun italialaiset on enemmän Armaniensa perään.

Ja kaikki on jonkun verran kalliimpaa, erityisesti viini (jota pitää hakea Alkosta!). Baareihin on ikärajat, mitä ihmettä. Bussit ja junat kulkee aikataulussa (tätä on odotettu...). Kaikki puhuu suomea, tai no, mun nykyisessä ympäristössä oikeestaan enemmän ruotsia.

Musikvetenskapista en osaa vielä sanoa mitään, huomenna meen kuuntelemaan opintoinfoa Sibelius-museoon ja maanantaina kaikki alkaa suunnitelman mukaan. Akademi yliopistona vaikuttaa viehättävältä, mua jaksaa yhä hämmästyttää sen pienuus (8000 opiskelijaa, humanisteja alottaa 170!). Ei meitä alottavia musiikkitieteilijöitäkään oo kuin kuusi :)

Kuvaksi liitän tän uuden kodin ennen sisustusta, nyt täällä on jo huomattavasti viihtyisämpää. Keittiön hylly/kaappi/säilytystila puuttuu, mutta sohva, pöytä, kirjahylly ja pari tuolia on jo. Musta tätä voi jo ihan sanoa kodiksi. Ja siis, tervetuloa!

Puss och kram,
Inka-Maria

lunedì 18 giugno 2007

loppua kohti


Ciao, taas on kuukauden blogimerkinnän aika (tää ei oo tietosta) :)

Alle kuukausi Roomaa jäljellä. Aika moni asia on jo muuttunu aikasemmasta arjesta: tytöt lopetti koulun ja on nyt vielä viikon kesäleirillä mutta sit mulla onkin hauskaa niitä viihdyttäessä; Johanna lähtee ylihuomenna Suomeen; äiti ja isä tulee sunnuntaina paitsi tervehtimään myös hakemaan kaks kolmasosaa mun tavaroista pois. Paluulippua en tosin siis vieläkään oo ostanu, mutta välillä 11.-18.7. ajattelin lentää.

En jaksa kirjottaa hurjan pitkään, mutta ehkä jonain päivänä jatkan (tosiaan nyt kun Johanna lähtee, mulla ei taida olla muuta tekemistä kuin hengata koneella :)). Loin MySpacen, saa liittää ystävälistoille...

Joo, toiseen kertaan... Liitän vielä kuvan: Claudian 6-vuotissynttärikutsukortti. Perjantaina 6.7. täällä on hurjat bileet!

Buonanotte, cari, ci sentiamo!

Inka-Maria

sabato 12 maggio 2007

Toukokuu?


Ja aika kuluu! Kaks viikkoa pääsykokeisiin, ja kun tuun takas, oon täällä enää reilun kuukauden. Johanna lähtee kuukauden kuluttua, nyyh...

Viikonloppuna junassa huomasin, että vilja on jo korjattu täällä ja kerätty rullille pelloille (joku asiantunteva ilmais tän varmasti fiinimmin). Kukat alkaa olla enemmän tai vähemmän kukkinu, meidän ovenpielen massiivinen ruusu vaan tiputtelee terälehtiään mun lakaistavaksi. Ja kyllä, on kuuma, 30 astetta luvattu koko viikoks... Oon kohtuu ruskea, eniten "työruskea" käsivarsista ja jaloista mutta bikinirajatkin näkyy selvästi. Jos tätä on nyt, mitä heinäkuussa? Paikalliset kaikki ennustaa uskomatonta hellekesää, kai tää on näillekin epätavallisen kuuma kevät.

Mutta nyt kuluneen kuukauden tapahtumia:

Huhtikuun viiminen viikko (keskiviikosta tiistaihin) oltiin perheen kanssa Pugliassa niiden kesäasunnolla. Oli upeaa nähdä myös niin eteläistä Italiaa. Maisemat oli mahtavia, aurinko (ja merivesi!) lämmin ja ihmiset eri näköisiä kuin täällä keskiosassa. Tietty kahdeksan tunnin automatka kolmen lapsen kanssa antoi reissuun oman lisävivahteensa... Tulin itse junalla la-su-välisenä yönä takaisin, niin että sain edes muutaman päivän lukurauhan kotona.

Vappua vietin Lantessa. Paikalliset juhlistavat vappua ostamalla faveja (ihme papuja) ja jotain vahvaa juustoa (kuten pecorino) ja menemällä pikinikille, mutta suomalaista aaton iloitsemista ei täällä harrasteta. Onneksi on Suomen Rooman-instituutti, jonka tieteellinen kurssi sentään piti vappuaaton perinteitä yllä...

Sebastiano (kuten kuvat kertoivat) kävelee varman epävarmasti. Eilen olin sen kanssa iltapäivällä leikkipuistossa, annoin sen perehtyä ruohikon salaisuuksiin ja istuin penkille (silmäilemään uusinta The Economistia ;)) - ja hetken kuluttua Seb taapertaa mun luo naama onnellisessa hymyssä ja kädessä ruttuun rypistetty kukka jota se ojentaa mulle! Ah, oon koko kevään valittanu Johannalle että haluisin kukkia, ja nyt yksvuotias tulee ja korjaa tilanteen. Voi toista.

En muuten koskaan kirjota tytöistä mitään. Mutta niille ei kuulu samoja ihmeellisiä asioita kuin Sebille, enkä vietä niiden kanssa niin paljon aikaa. Marta alotti viulutunnit nyt keväällä, oli siitä kolme viikkoa innoissaan eikä enää harjottele... Seuraan hymyillen sivusta, nyt se ainakin vielä haluaa käydä tunneilla, toivon että se saisi siitä edes jotain teoriajuttuja irti ja keksisi vaikka vaihtaa toiseen soittimeen jos hermot menee. Martalla tunnetusti ei ole kamalasti malttia harrastusten suhteen; tänä vuonna se on käyny varmaan viidessä eri urheiluharrastuksessa hip-hopista koripalloon valittaen aina lopulta, ettei halua mennä.

Claudia on alkanut saada muutamia kiukkupuuskia kun kellään ei ole aikaa huomioida sitä, keskimmäinen raukka kun on. Erityisesti maanantait, jolloin Martalla on viulutunti, on vaikeita: eilen Claudia hyppi Tizianan ympärillä runokirja kädessä ja halusi että sille luetaan samalla kun Martaa piti auttaa teorialäksyissä (mut työllisti Sebastiano josta oli tosi kivaa työnnellä kahvilan tuoleja ees taas) sillä seurauksella, että Martan viulutunnin ajan Tiziana luki lakkaamatta runoja Claudialle, joka lopulta, kun Marta palasi, sai kuitenkin itkukohtauksen.

Mutta tällasta täällä. Tosiaan hassua ajatella että kahen viikon kuluttua oon siellä (tosin siitä tulee todellinen pikavisiitti), oon aina miettiny että "se on sit joskus ihan lopussa". Mutta aika lopussahan tää vuos alkaa olla.

Liitteenä kuva Pugliasta: Marta, Claudia ja ranta.

Ja nyt, buonanotte, ci sentiamo!

Korjauskommentti: päivämäärä 22.5., kirjotin luonnoksen kymmenen päivää sitten :) Ja kellokin on kymmenen illalla.

giovedì 19 aprile 2007

Vihdoin!


Ciao tutti,

niin, kaksi kuukautta on vierähtänyt ilman että oon antanu kuulua itsestäni sanallakaan. Se virheitä täynnä oleva edellinen blogi lakkasi toimimasta muutama viikko sitten ja nyt päätin perustaa uuden, tästä tiedän ainakin että tää on toiminu muilla.

Ja nyt yritän muistella kahden kuukauden takaisia aikoja ja miettiä, mitä kaikkea oon tehny :) No, ensin oli karnevaalit, eli jälleen yksi excuse paikallisille leipoa - ja uppopaistaa - kasoittain herkkuja ja nauttia niitä tuttavien kesken kahden viikon ajan. Tytöt oli todella innoissaan, varsinaisena huippuviikonloppuna meillä oli koko Tizianan suku kylässä ja täyttävän illallisen jälkeen seurattiin karnevaalikärryjä meiltä keskustaan asti. Musta tunnelma muistutti penkkariajoa, joka on sattumalta samalla viikolla, paitsi että karkkien sijasta eri teemoihin pukeutuneet juhlijat heitteli paperisilppua.

Saska tuli käymään seuraavalla viikolla, kun Suomessa oli hiihtoloma, ja kuulin jälleen että ollaan samannäköisiä. Nyt se mokoma on vielä niin iso, että Emanuele luuli meitä ensin kaksosiksi... Oli täällä muitakin vieraita, hiihtoloma täytti niin mun kuin Johannankin aikataulut, mutta oli ihana nähdä kaikkia ihmisiä. Ite huomasin, että mun on tosi vaikea puhua suomea Roomassa, tähän kaupunkiin alkaa kuulua vaan italia ja ruotsi :)

Maaliskuun alussa seikkailtiin ennakkoäänestämään, olin ihan innoissani käyttämässä äänioikeuttani ensimmäistä kertaa. Vähän meitä kummastutti suurlähetystön pienuus, Lanteen verrattuna se on kovin vaatimaton huoneisto joskin erittäin arvokkaalla alueella (jonne on vaikea päästä bussilla). Vaalien tulokseen en nyt ota kantaa!

Maaliskuun vikana viikonloppuna toteutettiin (yhä Johannan kanssa) vihdoin pitkäaikanen suunnitelma Firenzen-matkasta. Pidennetty viikonloppu kutistui lyhyeksi viikonlopuksi ja lopulta vain päiväksi, mutta kaupunki oli todella näkemisen arvoinen. Rooman melun ja hälinän jälkeen se oli ihanan rauhallinen ja juuri sopiva käveltäväksi. Saatiin nukkua Johannan suomalaisen kaverin luona puolentunnin junamatkan päässä Firenzestä San Giovanni -nimisessä kylässä, joka oli sekin kovin söpö, muistutti kovasti Anguillaraa. Matkan jännittävin hetki oli lauantai-iltana Firenzen juna-asemalla kun huomattiin sattumalta pylvääseen liimattu A4, jossa ystävällisesti ilmoitettiin, että Toscanan alueella on sunnuntaina junalakko: rahatilanne ei myöntynyt lippuihin IC-junassa, joka olisi kulkenut varmasti, ja mun oli melkeinpä pakko ehtiä illan viimiseen junaan Roomasta Anguillaraan yhdeksältä. Juostiin kuitenkin sunnuntaiaamuna sateessa San Giovannin juna-asemalle tarkoituksena yrittää päästä vielä Firenzeen ja vasta sitten murehtia kotiinpääsyä, mutta myöhästyttiin puoli minuuttia (naurettavaa, se ainoa kerta kun italialainen juna oli ajoissa, me ei). Ystävällinen asemavirkailija kertoi, että lakon vuoksi seuraava juna Firenzeen menee vasta lähempänä kahtatoista, kun viimeinen mahdollinen juna Roomaan (yksi päivän kolmesta) lähtee yhdeltä. Niinpä ostettiin huhtikuun Cosmopolitan ja nautittiin asemakahvilan kuumasta kaakaosta aamupäivä ja oltiin jo hyvissä ajoin iltapäivällä kotona... Sinne jäi siis vielä nähtävää, museot oltiin lykätty sunnuntaille, mutta toisaalta satoi, oltiin kohtuu rahattomia ja kummankin kengät hiersi. Joskus uudestaan.

Ei mulle oikeasti kuulu tänne mitään muuta ihmeellistä! Sebastiano täytti vuoden kaks viikkoa sitten, sillä on yhteensä kuus hammasta ja se osaa sanoa "mamma", "inka", "ciao" ja "hi". Se konttaa yhä, joskin kävelytaidon oppiminen ei liene kaukana kun se on jo melkein kuukauden osannut seistä ilman tukea. Iso se on ja painava kantaa, mutta ihan hyvin mä sen seurassa viihdyn :)

Kevät on täällä jo tosi pitkällä, muistuttaa melkeen suomalaista juhannusta. Tällä viikolla viimisiinkin puihin on tullu lehdet ja kaikki pensaat kukkii eri väreissä, lämpötila on päivisin 23 asteen tienoilla mutta illat on vielä viileitä. Kyllä, oon tosi ruskea :) Kohta varmaan voi jo uida, pari viikkoa sitten Emanuele ilmotti että järven vesi on vielä ihan hirvittävän kylmää millä luulen sen tarkottaneen jotain viittätoista astetta, paikalliset ennusti että vappuna uskaltaa jo uida meressä.

On musta kyllä hirveää ajatella, että täältä pitää kolmen kuukauden kuluttua tulla pois. Ostin tällä viikolla lentoliput Suomeen kesäkuun alkuun (pääsykokeet!), 3.-10.6. saatan olla tavattavissa... Lopullista paluupäivää ei oo vielä lyöty lukkoon, mutta sen pitäisi olla joskus heinäkuun puolenvälin tienoilla. Kolme kuukautta!

Jep, nyt on aika keskittyä pääsykoekirjaan ja kohta mun pitää mennä hakemaan Claudia ja Sebastiano. Yritän liittää joitain kuvia, katsotaan miten käy...

Mutta kuulemiin, lupaan olla ahkerampi jatkossa!
Baci!

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...