Ciao tutti,
niin, kaksi kuukautta on vierähtänyt ilman että oon antanu kuulua itsestäni sanallakaan. Se virheitä täynnä oleva edellinen blogi lakkasi toimimasta muutama viikko sitten ja nyt päätin perustaa uuden, tästä tiedän ainakin että tää on toiminu muilla.
Ja nyt yritän muistella kahden kuukauden takaisia aikoja ja miettiä, mitä kaikkea oon tehny :) No, ensin oli karnevaalit, eli jälleen yksi excuse paikallisille leipoa - ja uppopaistaa - kasoittain herkkuja ja nauttia niitä tuttavien kesken kahden viikon ajan. Tytöt oli todella innoissaan, varsinaisena huippuviikonloppuna meillä oli koko Tizianan suku kylässä ja täyttävän illallisen jälkeen seurattiin karnevaalikärryjä meiltä keskustaan asti. Musta tunnelma muistutti penkkariajoa, joka on sattumalta samalla viikolla, paitsi että karkkien sijasta eri teemoihin pukeutuneet juhlijat heitteli paperisilppua.
Saska tuli käymään seuraavalla viikolla, kun Suomessa oli hiihtoloma, ja kuulin jälleen että ollaan samannäköisiä. Nyt se mokoma on vielä niin iso, että Emanuele luuli meitä ensin kaksosiksi... Oli täällä muitakin vieraita, hiihtoloma täytti niin mun kuin Johannankin aikataulut, mutta oli ihana nähdä kaikkia ihmisiä. Ite huomasin, että mun on tosi vaikea puhua suomea Roomassa, tähän kaupunkiin alkaa kuulua vaan italia ja ruotsi :)
Maaliskuun alussa seikkailtiin ennakkoäänestämään, olin ihan innoissani käyttämässä äänioikeuttani ensimmäistä kertaa. Vähän meitä kummastutti suurlähetystön pienuus, Lanteen verrattuna se on kovin vaatimaton huoneisto joskin erittäin arvokkaalla alueella (jonne on vaikea päästä bussilla). Vaalien tulokseen en nyt ota kantaa!
Maaliskuun vikana viikonloppuna toteutettiin (yhä Johannan kanssa) vihdoin pitkäaikanen suunnitelma Firenzen-matkasta. Pidennetty viikonloppu kutistui lyhyeksi viikonlopuksi ja lopulta vain päiväksi, mutta kaupunki oli todella näkemisen arvoinen. Rooman melun ja hälinän jälkeen se oli ihanan rauhallinen ja juuri sopiva käveltäväksi. Saatiin nukkua Johannan suomalaisen kaverin luona puolentunnin junamatkan päässä Firenzestä San Giovanni -nimisessä kylässä, joka oli sekin kovin söpö, muistutti kovasti Anguillaraa. Matkan jännittävin hetki oli lauantai-iltana Firenzen juna-asemalla kun huomattiin sattumalta pylvääseen liimattu A4, jossa ystävällisesti ilmoitettiin, että Toscanan alueella on sunnuntaina junalakko: rahatilanne ei myöntynyt lippuihin IC-junassa, joka olisi kulkenut varmasti, ja mun oli melkeinpä pakko ehtiä illan viimiseen junaan Roomasta Anguillaraan yhdeksältä. Juostiin kuitenkin sunnuntaiaamuna sateessa San Giovannin juna-asemalle tarkoituksena yrittää päästä vielä Firenzeen ja vasta sitten murehtia kotiinpääsyä, mutta myöhästyttiin puoli minuuttia (naurettavaa, se ainoa kerta kun italialainen juna oli ajoissa, me ei). Ystävällinen asemavirkailija kertoi, että lakon vuoksi seuraava juna Firenzeen menee vasta lähempänä kahtatoista, kun viimeinen mahdollinen juna Roomaan (yksi päivän kolmesta) lähtee yhdeltä. Niinpä ostettiin huhtikuun Cosmopolitan ja nautittiin asemakahvilan kuumasta kaakaosta aamupäivä ja oltiin jo hyvissä ajoin iltapäivällä kotona... Sinne jäi siis vielä nähtävää, museot oltiin lykätty sunnuntaille, mutta toisaalta satoi, oltiin kohtuu rahattomia ja kummankin kengät hiersi. Joskus uudestaan.
Ei mulle oikeasti kuulu tänne mitään muuta ihmeellistä! Sebastiano täytti vuoden kaks viikkoa sitten, sillä on yhteensä kuus hammasta ja se osaa sanoa "mamma", "inka", "ciao" ja "hi". Se konttaa yhä, joskin kävelytaidon oppiminen ei liene kaukana kun se on jo melkein kuukauden osannut seistä ilman tukea. Iso se on ja painava kantaa, mutta ihan hyvin mä sen seurassa viihdyn :)
Kevät on täällä jo tosi pitkällä, muistuttaa melkeen suomalaista juhannusta. Tällä viikolla viimisiinkin puihin on tullu lehdet ja kaikki pensaat kukkii eri väreissä, lämpötila on päivisin 23 asteen tienoilla mutta illat on vielä viileitä. Kyllä, oon tosi ruskea :) Kohta varmaan voi jo uida, pari viikkoa sitten Emanuele ilmotti että järven vesi on vielä ihan hirvittävän kylmää millä luulen sen tarkottaneen jotain viittätoista astetta, paikalliset ennusti että vappuna uskaltaa jo uida meressä.
On musta kyllä hirveää ajatella, että täältä pitää kolmen kuukauden kuluttua tulla pois. Ostin tällä viikolla lentoliput Suomeen kesäkuun alkuun (pääsykokeet!), 3.-10.6. saatan olla tavattavissa... Lopullista paluupäivää ei oo vielä lyöty lukkoon, mutta sen pitäisi olla joskus heinäkuun puolenvälin tienoilla. Kolme kuukautta!
Jep, nyt on aika keskittyä pääsykoekirjaan ja kohta mun pitää mennä hakemaan Claudia ja Sebastiano. Yritän liittää joitain kuvia, katsotaan miten käy...
Mutta kuulemiin, lupaan olla ahkerampi jatkossa!
Baci!
